Luin ryhmän pitämää tuntia varten kahden kuuluisan romantiikan ajan kauhukirjailijan, Mary Shelleyn ja Edgar Allan Poen teoksia. Shelleyltä tuli tietysti luettuna Frankenstein - uusi Prometheus. Mary Shelley (s. 30.8.1797, Lontoo) oli kahden aikakautensa merkkihenkilön, kirjalija ja feministi Mary Wollenstonecraftin sekä poliittisen filosofin, William Godwinin tytär. Hän meni naimisiin hyvin nuorena ja kirjoitti tunnetuimman teoksensa Frankensteinin vuonna 1818, eli ollessaan 18vuotias. Shelleyn toinen romaani on vuonna 1820 julkaistu Mathilda, joka käsittelee romantiikalle melko tyypillisä aiheita kuten insestiä ja itsemurhaa.
Frankenstein sisältää kolme kertomusta sisäkkäin, joista ensimmäinen on pohjolaan tutkimusmatkaa tekevän Robert Waltonin sisarelleen lähettämistä kirjeistä koostuva kokonaisuus. Eräänä päivänä Waltonin laivalla työskentelevät merimiehet nostavat kannelle puolikuolleen miehen. Seurauksena alkaa tämä Victor Frankensteiniksi esiintynyt mies kertoa Waltonille elämästään ja teoistaan. Siirryttään Frankensteinin muistelmiin, joissa hän kertoo opiskelustaan Ingolstadtin yliopistosta ja siitä kuinka hän keksii elämän luomisen mekanismin ja kokoaa ruumiin osista kehon jonka herättää henkiin - näin syntyy Frankensteinin hirviö. Luomisen jälkeen Frankenstein ei kuitenkaan kestä luomaansa olentoa, vaan pakenee ja tapaa hirviön vasta vuosien jälkeen. Frankensteinin kertomuksen sisällä on myös hirviön kertomus sen kokemista kärsimyksistä ja ihmisten ennakkoluuloisesta ja epäkohteliaasta, raa'asta suhtautumisesta. Hirviö pyytää Frankensteinia luomaan itselleen kumppanin ja lupaa vastapalvelukseksi lakata tappamasta Frankensteinille tärkeitä ihmisiä, mutta Frankenstein ei kuitenkaan saa työtään valmiiksi vaan tuhoaa kokoamansa ruumiin ennen kuin se on valmis. Tästä raivostuneena alkaa hirviö kuristaa Frankensteinille läheisiä ihmisiä hengiltä, kunnes Frankenstein saa tarpeekseen ja alkaa vainota hirviötä pitkin maailmaa, aina pohjoisen jäisille seuduille saakka. Kirjassa palataan takaisin Waltonin kirjeeseen, jossa hän kertoo sisarelleen Victor Frankensteinin lopulta kuolleen ja hirviön ilmestyneen alukselle. Waltonille olento vakuuttaa että kun sen luoja on vaipunut ikiuneen, on sen aika koota rovio jäätikön keskelle ja polttaa itsensä hengiltä.
Kirjan päähenkilönä on pitkälti Victor Frankenstein, mutta myös hänen hirviönsä on suuressa osassa, lähes jaetussa pääosassa luojansa kanssa. Miljöönä toimii pääosin Sveitsin luonto, sekä Genève. Hirviön tarinassa päämiljöönä toimii pieni puutarhavaja jossa hiviö osuu ja josta hän seuraa vajan omistavan perheen elämää. Kirjoissa kuitenkin tapahtumat on usein asetettu luontoon. Metsä, järvenranta ja pelto ovat yleisiä, mutta osa tapahtumista sattuu myös kaupungissa, kuten aikakauden kirjallisuudessa yleensä. Luontokuvaukset ovat pitkiä ja kuvaavat luonnon ajalle tyypilliseen tapaan ihmistä ylevämpänä ja mahtavampana, hallitsemattomana kokonaisuutena. ´
Frankensteinissa käsitellään ajalle tyypillistä käsitettä, ihmisen hybristä, eli sitä, mitä ihmelle tapahtuu kun hän ylittää itselleen asetetut rajat. Victor Frankenstein päättää luoda ruumiin jonka hän aikoo herättää henkiin ja näin tehdä jotakin mikä ei ihmiselle olisi sallittua muutoin kuin biologisesti. Näin olennosta ei tulekaan uutta ihmislajia joka kumartaisi Frankensteinia luojanaan, vaan hirviö joka kokemansa ihmisten inhon ja pelon takia muuttuu tappajaksi.
Romantiikan aikana naiskirjailijat valloittivat kirjallista kenttää miehiksi verhottujen salanimien turvin. Tästä puolestaan jothui että kirjojen päähenkilöt olivat usein naisia ja miljöönä toimi koti ja henkilöt olivat sukulaisia ja ystäviä. Shelley kirjoitti omana itsenään, hänen päähenkilönsä olivat mies ja tämän luoma muodoton hirviö ja vaikka henkilöinä olikin Frankensteinin ystäviä ja sukulaisia, miljöönä toimi suurimmaksi osaksi synkkä ja hallitsematon luonto.
Edgar Allan Poe (s. 19.1.1809 USA), oli ennen kaikkea kauhukertomuksistaan tunnettu kirjailija ja runoilija, joka tosin oli myös rikoskirjallisuuden pioneereja.
